Päihderiippuvuus, peliriippuvuus, pornoriippuvuus, väkivalta, ruokariippuvuus. Miksi joku valitsee vastuullisen elämän ja toinen antautuu elämää tuhoavan riippuvuussairauden valtaan?

Nuorena päihteet ohjasivat elämääni johtaen lopulta voimakkaaseen huumeriippuvuuteen. Tiedän etten ollut narkomaani pahuuttani tai ihmisenä muita huonompi. Huumeriippuvuus ei myöskään ollut minulta tietoinen päätös.

Tunnistan riippuvuustaipumuksen olleen minussa jo pikkupoikana. Huonommuuden, ulkopuolisuuden ja häpeän tunteet ovat olleet osa minua yläasteelle siirtymisestäni lähtien.

Draamat kotona, ulkopuolisuuden tunne, herkkyyteni ja kiltteyteni hyväksymättömyys saivat minut uskomaan, että olen muita huonompi. Haaveenani oli aina olla joku muu. Olin aktiivinen urheilija ja pärjäsin lajeissani hienosti. Koin, että ainoa tapa olla muiden silmissä jotain on onnistua jalkapallossa täydellisesti.

Koulussa opin hakemaan kavereiden hyväksyntää riehumalla ja lintsaamalla. Minua kiehtoivat aina koulun ”kovemmat jätkät”. Erityisesti heistä välittyvä ”ei voisi vähempää kiinnostaa”- asenne vaikutti vetovoimaiselta. Omaksuin tuon asenteen suojautuakseni sisälläni valitsevaa kipua ja pelkoa vastaan.

Omana itsenä oleminen merkitsi kipua, ihmissuhteet merkitsivät kipua. Päätin pärjätä evvk- asenteellani.

Päihteet olivat minulle tapa kuulua porukkaan. Ne eivät aluksi tarjonneet elämyksiä tai ainutlaatuisia tunnekokemuksia. Lukuisten toistojen ja eri päihteiden myötä aivoni oppivat nauttimaan päihtymiskokemuksesta lopulta vaatien sitä.

Mielihyvähakuisuus ja epämukavien tunteiden välttäminen ovat ihmiselle luontaisia käyttäytymismalleja. Aivomme reagoivat herkästi kaikkeen nopean palkinnon tarjoavaan toimintaan. Laiskana elimenä aivot oppivat toistamaan tuttuja, palkitsevia toimintamalleja.

Päihderiippuvuuden keskiössä ei mielestäni ole päihde. Useimmat ihmiset käyttävät päihteitä ilman ongelmia. Jos ongelma olisi päihteissä kaikki alkoholia juovat olisivat alkoholisteja, eikö?

Riippuvuus voidaan määritellä käyttäytymismalliksi joka tuottaa ihmiselle voimakasta mielihyvää tai helpottaa kipua, mutta pitkään jatkuessaan tuottaa negatiivisia seurauksia ihmisen elämään. Seurauksista huolimatta ihminen ei lopeta käyttäytymistä. Toisille päihde tarjoaa nopean tunnemuutoksen, porukkaan kuulumisen ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksen. Turvan, vapauden, erityisyyden, kuulumisen ja hyväksytyksi tulemisen tarve ovat perustarpeitamme. Riippuvuus syntyy, jos päihteet tai uhkapelit palvelevat syvimpiä tarpeitamme. Toisilla geneettinen alttius ja ympäristön vaikutukset lisäävät riippuvuusriskiä.

Koronapandemian aikana alkoholin, huumeiden ja uhkapelien kulutus on lisääntynyt. Pandemia ravistaa rajusti perustarpeitamme. Pelko, huoli, turvattomuus, eristäytyminen, yksinäisyys, arjenrutiinien muutos luovat maaperää riippuvuuksien syntymiselle. Ihminen ei ole kovin hyvä käsittelemään muutoksia. Olemme herkkiä hedonistiselle mielihyväkäyttäytymiselle.

Ole rehellinen itsellesi. Miksi sinä käytät päihteitä? Mitä ne tarjoavat sinulle? Tiedostatko riippuvuusherkkyytesi?

Päihteettömyys on ensimmäinen askel päihderiippuvuudesta toipumisessa, mutta vasta ensimmäinen. Koska riippuvuus opettaa ihmisen nopeisiin ja voimakkaisiin tunteiden muutoksiin, hänen tunteiden käsittelytaidot eivät kehity. Epämiellyttävien tunteiden ilmetessä aivot vaativat välittömästi nopeaa helpotusta. Tämän vuoksi huumeriippuvainen uskoo, ettei hän pärjää ilman aineita. Epäonnistumisen pelko on monen raitistumispäätöksen esteenä.

Riippuvuudesta toipuminen tarkoittaa käyttäytymisen ja ajattelun muutosta. Päihderiippuvaisen tulee hyväksyä, ettei hän voi odottaa kokevansa ensin innostuksen, ilon ja rohkeuden tunteita tehdäkseen muutoksia elämässään, vaan tunteet seuraavat käyttäytymisen muutosta. Toiminta pelosta huolimatta on rohkeutta.

Se, millainen motivaatio toipumiseen päihderiippuvaisella on päihdehoidon alkaessa, ei ratkaise hoidon lopputulosta. Jos päihderiippuvainen olisi täysin kyvykäs tekemään terveyttään ja hyvinvointiaan tukevia päätöksiä, tuskin tarvitsisimme päihdehoitoa. Muutosmotivaation kasvattaminen on yksi päihdehoidon tärkeimpiä tehtäviä. Oma toipumismatkani alkoi hoitolaitoksesta, jossa ymmärsin sairastuneeni päihderiippuvuuteen. Sairaus näyttäytyi pakottavana tarpeena käyttää huumeita ja kyvyttömyytenä elää ilman niitä. Sairauden hyväksymisessä auttoi, kun näin ”kohtalotovereitani”, jotka elivät raittiina, iloitsivat elämästä, kokivat tunteita ja osoittivat minulle välittämistä ja auttamishalua. Hoidossa myös kyseenalaistettiin haaveeni päihteiden kohtuukäytöstä. Ongelman ydin ei ole päihteissä vaan riippuvuussairaudessa. Päätös luopua päihteistä oli kivulias. Olivathan ne olleet tukeni ja turvani vuosien ajan. Muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta saavutin lopulta tavoitteeni. Olen elänyt päihteetöntä elämää 22 vuotta ja saanut työryhmän jäsenenä auttaa satoja ihmisiä muuttamaan elämäänsä.

Päihteet eivät ole minulle vaihtoehto elämän iloihin tai vastoinkäymisiin. Aiemmin huumeet sanelivat missä olin ja kenen kanssa? Mitä tein tai jätin tekemättä? Mitä puhuin tai jätin puhumatta?

Riippuvuus luo vankilan tukahduttaen ihmisen kyvyn tehdä itselle edullisia valintoja. Nautin vapaudestani elää ja tehdä unelmieni ja tavoitteideni mukaisia valintoja. Riippuvuudesta toipuminen tarkoittaa minulle vapauttaa elää itseni näköistä elämää.

Arvostatko itseäsi riittävästi? Millaisissa ihmissuhteissa elät? Uskotko, että sinulla on oikeus elää hyvää elämää ilman päihteitä?